Aikaisemmista suunnitelmista huolimatta Lahteen lähdettiin vasta lauantaina, ja samalla missasin Huin Simoun-luennon, joka olikin ainut puheohjelma, jonka olisin todella halunnut käydä kuuntelemassa. (Toivottavasti tulee myöhemmin nettiin katsottavaksi.) Simounilla on oma lämmin paikka mun sydämessäni ja tykkään kovasti Huin luennointityylistä, parin vuoden takainen CLAMP-luento oli mielestäni myös todella mielenkiintoinen. Myös AMV-kisan olisin halunnut käydä katsomassa, mutta nyt sekin jäi.
Desun puvut veivät todella vähän tilaa, omani olisi sopinut pieneen Eurokankaan muovipussiin. Ei tosin siltä näyttänyt, koska sunnuntain esityskisaa varten piti raahata mukana lavapropit sekä kirppikselle menevät mangat, peruukit ja kaikki muu. Hirveä homma, kun oltiin kuitenkin julkisten varassa.
Pukuina olivat Fatal Frame 3:n Miku Hinasaki ja Needle Woman/Engraver. En ole koskaan maskeerannut mitään kummempaa, ellei pieniä ihon tummennusprojekteja oteta huomioon. Onneksi Aki päätyi laittamaan Needle Womanin myös lauantaina, eli pääsin testaamaan etukäteen. Fiksu veto siihen nähden, että kuvittelin saavani homman valmiiksi noin tunnissa, mutta siihen vierähtikin neljä (eikä jälki edes ollut kummoista). Seuraavana päivänä parani huomattavasti, eli kyl tässä varmaan voi johonkin suuntaan kehittyä.
Halusin itselleni yksinkertaisen puvun ECC-suunnitelmien peruunnuttua, eikä Mikussa paljon hommaa ollutkaan. Ilo cossata ilman peruukkia ja mukavilla kengillä.
Karsee lörttö (kunnia hienosta batiikkivärjäyksestä Akille) ja roiskeläppä.
Kamera-aarre Ranskan eBaysta.
Sit valkoinen röyhelökauluspaita pellavasta, mustat stay-upit sekä mustat popot. En edes muista, koska cosplaypuku olisi ollut näin mukava. Mielestäni lopputulos oli ihan siisti noin simppeliksi puvuksi. Kenkien olisi tosin pitänyt olla umpinaiset, mutta en millään jaksanut vaivautua näkemään yhtään ylimääräistä vaivaa. Toukokuu oli sattuneesta syystä hyvin kiireinen.
Esityskisassa käyttäydyin kuin mikäkin ihmisperse, mitä suurimmat pahoitteluni tyypeille, jotka joutuivat siitä kärsimään. Edellisen kerran olen ollut kisalavalla pari vuotta sitten ECC-karsinnoissa, eikä edes kymmenen vuotta tämän hörhöharrastuksen parissa ole onnistunut viemään lavakammoani pois. Pelotti, jännitti ja oksetti siis aika tavalla. Koko Fatal Frame -pelisarja on ikisuosikkini, ja oon halunnut tehdä siitä skitin jo ties kuinka kauan aikaa. Oli tosi hienoa päästä viimeinkin toteuttamaan se. Erityisesti taustanauhasta tuli juuri niin karmea, kuin olin toivonutkin. Kiitosta kovasti tuomareille ja kaikille ihmisille, jotka kehuitte skittiämme. Lämmitti erityisesti omaa mieltäni, koska en ollut ollenkaan varma, tykkäisikö yleisö tämän tyyppisestä esityksestä. Puvut eivät kuitenkaan olleet esityksessä pääosassa, vaan ennemminkin tunnelma. Tosin Fatal Frameja pelanneet saivat varmasti skitistä enemmän irti.
Esityskisan jälkeen pidettiin pieni photoshoot YumiKoyukin kanssa. Kiitos hienoista kuvista, kerrankin myös mulla on jotain todistusaineistoa omista puvuistani. Monet ovat kehuneet Desuconin bäkkärin mustaseinäistä käytävää, ja niin kehun minäkin. Kuvia ei ole juurikaan käsitelty, kaikki kunnia niistä siis Yumille.
Alunperin Desuun oli tosiaan ihan toisenlaiset suunnitelmat, mutta koska oikea elämä taas liiskasi cosplaysuunnitelmat allensa, siirsin ECC-suunnitelmat NCC:n portfoliokarsintoihin. Ja nyt tosiaan näyttää siltä, että tällä kerralla mun on pakko saada tuo viheliäinen puku valmiiksi. Puku on aloitettu ties kuinka kauan sitten ja on puoliksi valmis, mutta silti jännittää hulluna. Mulla olisi jopa tosi hienoja in progress-kuvia, ellei joku olisi syönyt isompaa kamerapiuhaani.
Oli kiva nähdä kaikkia tyyppejä pitkästä aikaa. Seuraavana Animecon Kuopiossa, toivottavasti moni on lähdössä myös sinne. o/
Pari sanaa vielä Riikasta! Reissua vähän varjosti mun lentopelkoni, joka tuntuu vain pahenevan joka kerralla. Mistä lie se on tullut, en oo koskaan aiemmin moisesta kärsinyt. Tuollainen reilun tunnin lento menee vielä joten kuten, mutta kuten varmaan jokainen japanihörhö, itsekin haluaisin joskus käydä Japanissa. En halua edes ajatella, miltä tuntuu 12h:n lento, kun koko ajan saa itkeä ja täristä kuin horkassa. Hrrrrr.
Varmaan mikään ulkomaanreissu ei onnistu ilman piipahtamista kangaskaupassa, ja käytiin katsastamassa paikallinen Abakhan. Kankaat olivat hieman kalliimpia kuin Tallinnassa, mutta valikoima oli laajempi. Hinnat olivat silti huomattavasti halvemmat kuin Eurokankaassa. Erityisesti karvakankaita ja tekonahkoja löytyi vaikka minkälaisia. Neppareita, vetskoja ja muuta roinaa kannattaa edelleen metsästää ensisijaisesti Tallinnasta, niitä ei kummemmin Riikasta löytynyt. Suosittelen kuitenkin lämpimästi, jos on pientä kaupunkilomaa vailla. Tosi kiva kaupunki, nättejä rakennuksia ja tunnelma huomattavasti Tallinnaa miellyttävämpi.