maanantai 16. syyskuuta 2013

Tracon & WCS

Ehkä on ihan hyvä, jos vähän kirjoittaisi Traconia auki jo tässä vaiheessa. Kuvia ei valitettavasti vielä tässä vaiheessa ole, mutta ehkä seuraavaan postaukseen. Ei viitsi hätistellä kuvaajia heti conin jälkeen.

Osallistuttiin Akin kanssa WCS-karsintoihin! Ajatus tästä lähti jo vuoden -11 Traconissa, mutta koska matkalle on osunut kaikenlaista, osallistumaan päästiin vasta nyt. Hahmoina olivat Xenoblade Chronicles -pelin Shulk ja Melia, äärettömän rakkaat hahmot. Erilaisia pukuja löytyy pelistä aivan tuhottomasti, meidän omat olivat alla olevat versiot:




Pukuja tehtiin puoliaktiivisesti parin vuoden ajan (tuona aikana tosin pari muuttoa sekä häät vähän hidastavina tekijöinä), kesällä sitten pitkään ja hartaasti. En muista, että koko kymmenvuotisen cosplayharrastukseni aikana olisin tehnyt mitään noin vaativaa samanlaisella hullulla panostuksella. Puvut valmistuivat kokonaan Traconia edeltävänä torstaiyönä, mikä oli kerrassaan ainutlaatuinen tilanne; puvut tapaavat jokaisella kerralla jäämään viimeiseen yöhön, riippumatta siitä kuinka aikaisin ne on aloitettu. Perjantain ja lauantain välinen yö saatiin siis oikeasti nukkua, mitä luksusta.

Mä olen hirvittävän lavakammoinen yksilö, mutta kisajännitys on toki hieman vuosien varrella helpottanut. Ennen lavalle menemistä kuitenkin pelotti, oksetti ja itketti, ja hermostuksissani feilasin skittimme loppupuoliskon melko huolella.

Vaikka skitti ei onnistunutkaan aiotulla tavalla, mä taisin olla ensimmäistä kertaa varsin tyytyväinen omaan pukuuni. Ainahan kaiken voi tehdä vielä paremmin, mutta silti! Peruukin stailaus oli ollut äärimmäisen vaikeaa ja vaatinut kuitujen ompelua, purkamista, uudelleen yrittämistä, vähän itkua ja pahaa mieltä. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä ja tykkäsin kovasti mun siivistäni. Armorit koostuivat useista palasista, joita piti kaavoittaa moneen kertaan, materiaaleja piti vaihdella, sävyt eivät toimineet ja taas tehtiin uudestaan. Lopultakin kaikki armorit toimivat hyvin yhdessä, liikkuminen onnistui ja koko puku oli vaivaton pukea ja riisua. Hengittäminen onnistui, istumaan pystyi halutessaan ja wc-käyntejäkään ei tarvinnut bannata koko lauantailta. Mikään ei myöskään hajonnut koko päivänä. Mitä hittoa, ei kuulosta lainkaan mun puvultani! Moni otti conissa puvuista kuvia ja kehui niitä, mikä tuntui todella mukavalta~.

Kaikesta edellisestä päätellen romahdus oli melkoinen, kun karsinnoista ei tullut minkäänlaista sijoitusta. Mä luulin tehneeni parhaan pukuni koskaan, eikä käteen sitten jäänytkään mitään. Tottakai mä olen pettynyt, varsinkin, kun en tiedä, mitä puvussa voisin tehdä paremmin. Jos tekisin saman puvun uudelleen, muokkaisin ainoastaan hieman bootcoverien kaavoja, mutta siinäpä se. Tuskin kaikki pelkästä skitistä oli kiinni, ei se niin huono ollut.

Nyt oon kuitenkin kotona, enää ei tarvitse kiirehtiä deadlinejen kanssa, mä saan olla pettynyt eikä sitä tarvitse piilotella. Tästä vain suunta eteenpäin. Seuraavista puvuista en vielä tiedä, eikä varmaan tarvitsekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti