Syksyn kuulumisia ja in progress -höttöä

Tänä vuonna syksy on ollut varsin tuottoisa, mutta ei niinkään cosplayn osalta. Traconin jälkeinen aika on täyttynyt opiskeluilla ja töillä, enkä ole halunnut ottaa mitään deadlinellista hommaa niskaani noiden lisäksi. Viime keväänä opinnot eivät jaksaneet kiinnostaa yhtään, mutta nyt sain jostain kaivettua motivaatiota ja oon jopa edellä aikataulusta. Musta tulee ilmeisesti jonain päivänä henkilöstöjohtamisen tradenomi. AMK-opinnot eivät sovi mulle lainkaan, voi nyyhky. Tilastomatikasta tosin tuli yllättäin mun lemmikkiaineeni.

Cosplayskene viettää muutaman kuukauden hiljaiseloa, ja itse kullakin on vähän aikaa ladata akkuja. Pari pukua olisi itsellä kesken ja muutama suunnitteilla, mutta tapahtumia en ole uskaltanut lyödä lukkoon. Melia oli mun näkökulmastani aivan hullun suuritöinen, ja tuntuu vieläkin, ettei jaksaisi aloittaa mitään monimutkaista sen jälkeen. Kirjoa tosin voisin! Olisi mukavaa, jos keksisi jonkin hauskan kirjontaprojektin.

Nää in progress -kuvat ovat jo pyörineet lärvissä, mutta laitetaanpa tännekin. --->

Tuossapa olisi tuollaisia, lanne- ja rinta-armoria. Ovat syöneet tekonahkaa, sifonkia ja kaikkien rakastamaa Worblaa. Harmi, ettei tähän pukuun saa millään yhdistettyä kirjontaa, kiinnostuisin tästä ehkä uudelleen. Kyllä tämä joskus valmiiksi tulee.

Onhan noita suunnitelmia. Gurren Lagannin Nia on mulle hirveän tärkeä hahmo, ja vasemmanpuoleinen versio olisi tosi kiva toteuttaa. Joskus lolitajutut kiinnostivat hieman enemmänkin, mutta nykyään omat kuteet ovat tylsän klassisia. Olis kivaa vaihtelua!

Shin Sekai Yori on uusi tuttavuus, ja mielestäni aivan hemmetin hyvä sarja. Jokin casual-tyylinen puku olisi muutenkin hyvä olla olemassa (mulla ei ole yhtäkään), ja Saki on aivan ihana.

Ei tosin paineita mistään, pukuja ehtii tehdä sitten, kun inspiraatiota löytyy. Joululoma näyttäisi ainakin varsin rennolta, oon toiveikas. :}

Making of: Melia Antiqua

Wall of text ja paljon kuvia tiedossa! Photoshoottikuvia ei ole vielä, mutta ehkä näillä pääsee alkuun. Tampere-talon lasiseinät sopivat Xenoblade-kuviin tosi hyvin. Ensimmäinen kuva on Tapio Matikaisen ottama, muut omiani.

Melia oli hyvin poikkeuksellinen cosplaypukuna, koska puvun mittasuhteista ei pitänyt tinkiä aivan hullun paljon. Mitä enemmän epämääräisiä armoreita, vaatekappaleita ja muuta roinaa, sitä varmemmin on tehtävä omia muutoksia pukuun, halusi tai ei. Harva meistä on edelleenkään animehahmon muotoinen. Isoimmat muutokset piti tehdä lähinnä hameen pituuteen (tai lyhyyteen) sekä lantioarmorin sivuprofiilin, joka ei vain onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Mulla oli hyvät referenssikuvat (kts. alempi postaus), joka sisälsi etu-, taka- sekä sivuprofiilit puvusta. Etu- ja takakappaleen onnistuessa erot näkyivät sivuprofiilissa, ja kun sivukappaleen sai yhdenmukaiseksi, etu- ja takakappale näyttivät törkeiltä. Kurja sai siis luovutusvoiton multa.

Tykkään Worblasta, kuten moni muukin cossaaja. En kuitenkaan koskaan lähtisi tekemään siitä kokoarmoria, mikäli haluan liikkua, hengittää ja muutenkin conittaa puvussa. Siksipä Meliankin armorit on pääosin rakennettu tekonahalla päällystetystä retkipatjasta ja ainoastaan pienempiä osia, esim. rintapanssari sekä olkapanssarit, on tehty Worblasta.

Tällaista lätinää, sitten kuviin. --->

Lavakuvaa Tretalta ennen karsintoja.

Olen aika kädetön stailaamaan peruukkeja, ja Melian peruukki oli aivan hirveä projekti. Aluksi halusin peruukkiin lisää paksuutta ompelemalla kuitunauhaa useisiin eri kerroksiin alkuperäisten kuitunauhojen väliin. Sitten tehtiin taakse keskijakaus ja ommeltiin vähän lisää kuitunauhaa. Kuvista ei erotu kovin selkeästi, mutta Melialla on ohimoilla letit. Ylös nostetut hiusmallit ovat muutenkin vaikeita toteutettavia, ja lopulta letitys aloitettiinkin takaapäin ja viimeisteltiin eteen hiuslaitteen alle. Melian hiusrullat on tehty liimaamalla silikonilla kuitunauhaa kirkkaaseen pakkausteippiin, jonka tukirakenteena on ohutta rautalankaa. Hiuslaite on niellyt softista, gessoa ja maalia.

Rintapanssari! Kupit ja rintakappaleen pohja on tehty Worblasta, mutta koska lopullinen muoto ei kaikista yrityksistä huolimatta miellyttänytkään, koko roska on viimeistelty paperclaylla, gessolla ja maalilla. Kaulakoru on softista, samaten kaikki armorin kohokuviot. Vatsakappaleen pohja on paksumpaa softislevyä, joka on päällystetty tekonahalla ja tikattu kuviot päälle. Rasteilla on merkitty kohdat, joilla rintapanssari oli kiinni lantiopanssarissa. Alaosassa on neljä nepparia ja takana pätkä tarranauhaa. Myös kaulakorun kiinnitys boleroon hoitui tarranauhalla. Koko rintapanssarin pohjana oli vanhat rintsikat, joihin rintapanssari oli ommeltu kiinni. Suosittelen tätä lämpimästi muillekin, jos haluaa tehdä mukavan rintapanssarin.

Bootcoverien reunoilla oli tuollaiset kauniit lärpäkkeet. Edelleen softista, maalia, kohoväriä ja koristemurikoita. Ohuet suirulat ovat materiaalia nimeltä fantasy film, tosi kevyttä ja sopii hyvin tuollaisiin keijun siipiä muistuttaviin osiin. Oli myös yllättävän kestävää, kaikki pysyivät ehjinä koko conipäivän ajan. Hame on vihertävää, karmeaa keinonahkaa (löytö Tallinnasta) ja vaaleat helmakoristeet on tehty hyötykäyttöön ryöstetystä vahapöytäliinasta. Hameen kiinnitys etupuolelta tarranauhalla. Lisäksi hameeseen on ommeltu moneen kohtaan leveät tarranauhat lantioarmorin kiinnitystä varten.

Lantioarmori, lemppariosani koko puvusta~. Kaavoitus oli aivan perseestä, ja monet koekappaleet nakkasin menemään. Päämateriaalina tekonahalla päällystetty retkipatja, pienemmät kappaleet tekonahalla päällystettyä softista. Kaikki kohokuviot taasen softista ja kohoväriä, sisäpuolella samat kuviot. Lantioarmori oli äärettömän helppokäyttöinen, sillä kiinnityksenä toimi ainoastaan hameessa olevan leveät tarranauhat. Kun armori oli kerran asetettu paikoilleen, riisuminen onnistui avaamalla ainoastaan hameen etupuolella oleva tarranauha. Sinisillä rasteilla merkitty jälleen nepparikiinnitykset, joihin siis liitettiin lantiopanssari.

Lisäkuvia lantioarmorista. Bongaa takakappaleen hirveä naama, armori irvistää.

Olka-armorit, työnimenä vyötiäiset. Tosi raivostuttavat valmistaa. Tein ne viime vuonna jo valmiiksi vain huomatakseni, että mittasuhteet eivät toimi lainkaan. Uusi yritys, ja lopputulos oli yllättävän kiva. Vyötiäisen sisempi osa on mukavuuden vuoksi retkipatjaa, muuten kappale on valmistettu Worblasta. Kiinnitykset hoituivat tarranauhoilla sekä pistolukoilla. Vyötiäiset olisivat varmaan pysyneet pelkillä tarranauhoillakin, mutta pelasin varman päälle ja laitoin pistolukkokiinnityksen hauiksen ympäri sekä boleron olkasaumaan. En tiedä, oliko se tarpeellista, mutta lavalla oli ehkä hieman varmempi olo. Ohuet luirukappaleet ovat aiemmin mainittua fantasy filmia.

Käsiarmorit! Kaksinkertaista tekonahkaa, kyynärpään pyöreissä kappaleissa tukirakenteena lisäksi retkipatjakiekot. Koristetikkauksia, kohoväriä, koristemurikoita ja tekonahkakanttausta.

Bolero! Mustaa tekonahkaa, hihat mustaa lycraa. Takakappaleen applikoinnit sekä kanttaukset valkoista tekonahkaa, hopeinen kauluskappale softista, gessoa, kohoväriä sekä koristemurikoita. Olkasaumoihin merkitty olka-armorien kiinnitystä varten tarranauhat sekä pistolukot. Etukappaleen kiinnitys tarranauhalla.

Bootcoverit, mun murheenkryynini. Ohuempi materiaali olisi voinut toimia paremmin, nyt lähdettiin retkipatjalla tähänkin. Kaikki kappaleet on päällystetty tekonahalla, jonka jälkeen koko roska ommeltiin kasaan käsin. Polvien sivuille tulevat epäloogiset kiemurakappaleet pysyvät muodossaan paksun rautalangan voimin, jota varten on ommeltu kuja kappaleen sisäpuolelle. Bootcoverin lopullinen muotokin vähän mietitytti. Etuosa on tehty yhtenäisestä kappaleesta, ja jos tekisin mokoman uudestaan, halkaisisin sen keskeltä ja hieman kaventaisin sitä. Saisi kurja putkilo vähän muotoa itseensä. Koekappaleenhan olisi voinut tehdä tästäkin. :F

Sit vieressä mun uskolliset Vagabondin nilkkurini, ansaitulla viimeisellä matkallaan. Nuo eivät edes ole talvikengät, mutta käytin niitä lähes ympärivuotisesti usean vuoden ajan. Suutarilla kävivät ainakin viiteen otteeseen. Viimeisellä reissulla suutarikin nosti jo kätensä pystyyn, kengissä ei enää ollut ehjää materiaalia korjattavaksi asti. Päätyivät siis vielä cosplaykengiksi, eikä mulla todella ole koskaan ollut noin mukavia cossikenkiä. Maalaukset nahkamaalilla, hyvin pysyi!

Jyvänä pohjalla lörttötrikoot. Kaunis ilmestys, kuten yleensäkin mikä tahansa venyttämätön lycravaate. Kuviot tekonahkaa ja maalaukset tähänkin nahkamaalilla. Hiihtarilenksut lahkeissa helpottivat kovasti elämää.

Tällaista! Toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä, itse ainakin tykkään kovasti lukea making of -postauksia pukujen eri vaiheista. :3

Tracon & WCS

Ehkä on ihan hyvä, jos vähän kirjoittaisi Traconia auki jo tässä vaiheessa. Kuvia ei valitettavasti vielä tässä vaiheessa ole, mutta ehkä seuraavaan postaukseen. Ei viitsi hätistellä kuvaajia heti conin jälkeen.

Osallistuttiin Akin kanssa WCS-karsintoihin! Ajatus tästä lähti jo vuoden -11 Traconissa, mutta koska matkalle on osunut kaikenlaista, osallistumaan päästiin vasta nyt. Hahmoina olivat Xenoblade Chronicles -pelin Shulk ja Melia, äärettömän rakkaat hahmot. Erilaisia pukuja löytyy pelistä aivan tuhottomasti, meidän omat olivat alla olevat versiot:

Pukuja tehtiin puoliaktiivisesti parin vuoden ajan (tuona aikana tosin pari muuttoa sekä häät vähän hidastavina tekijöinä), kesällä sitten pitkään ja hartaasti. En muista, että koko kymmenvuotisen cosplayharrastukseni aikana olisin tehnyt mitään noin vaativaa samanlaisella hullulla panostuksella. Puvut valmistuivat kokonaan Traconia edeltävänä torstaiyönä, mikä oli kerrassaan ainutlaatuinen tilanne; puvut tapaavat jokaisella kerralla jäämään viimeiseen yöhön, riippumatta siitä kuinka aikaisin ne on aloitettu. Perjantain ja lauantain välinen yö saatiin siis oikeasti nukkua, mitä luksusta.

Mä olen hirvittävän lavakammoinen yksilö, mutta kisajännitys on toki hieman vuosien varrella helpottanut. Ennen lavalle menemistä kuitenkin pelotti, oksetti ja itketti, ja hermostuksissani feilasin skittimme loppupuoliskon melko huolella.

Vaikka skitti ei onnistunutkaan aiotulla tavalla, mä taisin olla ensimmäistä kertaa varsin tyytyväinen omaan pukuuni. Ainahan kaiken voi tehdä vielä paremmin, mutta silti! Peruukin stailaus oli ollut äärimmäisen vaikeaa ja vaatinut kuitujen ompelua, purkamista, uudelleen yrittämistä, vähän itkua ja pahaa mieltä. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä ja tykkäsin kovasti mun siivistäni. Armorit koostuivat useista palasista, joita piti kaavoittaa moneen kertaan, materiaaleja piti vaihdella, sävyt eivät toimineet ja taas tehtiin uudestaan. Lopultakin kaikki armorit toimivat hyvin yhdessä, liikkuminen onnistui ja koko puku oli vaivaton pukea ja riisua. Hengittäminen onnistui, istumaan pystyi halutessaan ja wc-käyntejäkään ei tarvinnut bannata koko lauantailta. Mikään ei myöskään hajonnut koko päivänä. Mitä hittoa, ei kuulosta lainkaan mun puvultani! Moni otti conissa puvuista kuvia ja kehui niitä, mikä tuntui todella mukavalta~.

Kaikesta edellisestä päätellen romahdus oli melkoinen, kun karsinnoista ei tullut minkäänlaista sijoitusta. Mä luulin tehneeni parhaan pukuni koskaan, eikä käteen sitten jäänytkään mitään. Tottakai mä olen pettynyt, varsinkin, kun en tiedä, mitä puvussa voisin tehdä paremmin. Jos tekisin saman puvun uudelleen, muokkaisin ainoastaan hieman bootcoverien kaavoja, mutta siinäpä se. Tuskin kaikki pelkästä skitistä oli kiinni, ei se niin huono ollut.

Nyt oon kuitenkin kotona, enää ei tarvitse kiirehtiä deadlinejen kanssa, mä saan olla pettynyt eikä sitä tarvitse piilotella. Tästä vain suunta eteenpäin. Seuraavista puvuista en vielä tiedä, eikä varmaan tarvitsekaan.

Elokuun cosplayhömppää

Yritän jatkuvasti tolkuttaa itselleni, että cosplayn on pakko olla hauskaa, ja jos näin ei ole, jossain on jotain vialla. Heinäkuun alussa Päivi, toinen tämän vuoden WCS-edustajistamme, kirjoitti lomailun tärkeydestä työn ohessa. Tästä inspiroituneena oltiin Akin kanssa pari päivää remuamassa Lintsillä (tai minä remusin, Aki seurasi huonovointisena perässä). Pari päivää sitten aloitin työt uudessa paikassa, ja elo on taas tosi hienoa! NCC jäi osaltani väliin, enkä ala erittelemään syitä tähän, mutta hienoa, että tilalleni löytyi sijainen, eikä Suomen tarvinnut lähteä Ruotsiin vajaalla miehityksellä.

Animeconissakin käytiin, mutta se oli mun kannaltani vähän huono reissu, ja päädyin notkumaan siviileissä koko conin ajan. Kuvauspalvelun siirtäminen ulos oli kiva uudistus ja sunnuntaisen esityskisan juonto oli varsin viihdyttävää seurattavaa. Muuten conikokemus oli harmillisen pliisuksi, mutta kiva oli nähdä tuttuja.

Oon viime aikoina väsännyt kotona ihan hienoja juttuja paria seuraavaa pukua varten. Coneja puvuille ei ole lyöty lukkoon, eli ne valmistuvat niin halutessaan. In progress -kuvia vois silti laittaa.

Postaukset ilman kuvia ovat vähän tylsiä, joten ottakaa tästä hienoja tilkekuvia!

Lupasin tän aarteen itelleni, kunhan saan yhdet viheliäiset bootcoverit valmiiksi. Tällä hetkellä herkku on maannut noin kuukauden jääkaapissa, mutta mä olen kärsivällinen.

Viikonlopun cosplayeväs. Tsemppaa ehkä kaavoittamaan lisää.

Retardieläin. Lemmikit muistuttavat omistajiaan vai toisinpäin? Ei tää silti kovin hyvältä vaikuta.

Desuilua

Hetki on jo vierähtänyt Desusta ja Riikan reissukin on takana. Olivat varsin kivoja kokemuksia, vaikka alku molempien kohdalla olikin vähän nihkeää.

Aikaisemmista suunnitelmista huolimatta Lahteen lähdettiin vasta lauantaina, ja samalla missasin Huin Simoun-luennon, joka olikin ainut puheohjelma, jonka olisin todella halunnut käydä kuuntelemassa. (Toivottavasti tulee myöhemmin nettiin katsottavaksi.) Simounilla on oma lämmin paikka mun sydämessäni ja tykkään kovasti Huin luennointityylistä, parin vuoden takainen CLAMP-luento oli mielestäni myös todella mielenkiintoinen. Myös AMV-kisan olisin halunnut käydä katsomassa, mutta nyt sekin jäi.

Desun puvut veivät todella vähän tilaa, omani olisi sopinut pieneen Eurokankaan muovipussiin. Ei tosin siltä näyttänyt, koska sunnuntain esityskisaa varten piti raahata mukana lavapropit sekä kirppikselle menevät mangat, peruukit ja kaikki muu. Hirveä homma, kun oltiin kuitenkin julkisten varassa.

Pukuina olivat Fatal Frame 3:n Miku Hinasaki ja Needle Woman/Engraver. En ole koskaan maskeerannut mitään kummempaa, ellei pieniä ihon tummennusprojekteja oteta huomioon. Onneksi Aki päätyi laittamaan Needle Womanin myös lauantaina, eli pääsin testaamaan etukäteen. Fiksu veto siihen nähden, että kuvittelin saavani homman valmiiksi noin tunnissa, mutta siihen vierähtikin neljä (eikä jälki edes ollut kummoista). Seuraavana päivänä parani huomattavasti, eli kyl tässä varmaan voi johonkin suuntaan kehittyä.

Halusin itselleni yksinkertaisen puvun ECC-suunnitelmien peruunnuttua, eikä Mikussa paljon hommaa ollutkaan. Ilo cossata ilman peruukkia ja mukavilla kengillä.

Karsee lörttö (kunnia hienosta batiikkivärjäyksestä Akille) ja roiskeläppä.

Kamera-aarre Ranskan eBaysta.

Sit valkoinen röyhelökauluspaita pellavasta, mustat stay-upit sekä mustat popot. En edes muista, koska cosplaypuku olisi ollut näin mukava. Mielestäni lopputulos oli ihan siisti noin simppeliksi puvuksi. Kenkien olisi tosin pitänyt olla umpinaiset, mutta en millään jaksanut vaivautua näkemään yhtään ylimääräistä vaivaa. Toukokuu oli sattuneesta syystä hyvin kiireinen.

Esityskisassa käyttäydyin kuin mikäkin ihmisperse, mitä suurimmat pahoitteluni tyypeille, jotka joutuivat siitä kärsimään. Edellisen kerran olen ollut kisalavalla pari vuotta sitten ECC-karsinnoissa, eikä edes kymmenen vuotta tämän hörhöharrastuksen parissa ole onnistunut viemään lavakammoani pois. Pelotti, jännitti ja oksetti siis aika tavalla. Koko Fatal Frame -pelisarja on ikisuosikkini, ja oon halunnut tehdä siitä skitin jo ties kuinka kauan aikaa. Oli tosi hienoa päästä viimeinkin toteuttamaan se. Erityisesti taustanauhasta tuli juuri niin karmea, kuin olin toivonutkin. Kiitosta kovasti tuomareille ja kaikille ihmisille, jotka kehuitte skittiämme. Lämmitti erityisesti omaa mieltäni, koska en ollut ollenkaan varma, tykkäisikö yleisö tämän tyyppisestä esityksestä. Puvut eivät kuitenkaan olleet esityksessä pääosassa, vaan ennemminkin tunnelma. Tosin Fatal Frameja pelanneet saivat varmasti skitistä enemmän irti.

Esityskisan jälkeen pidettiin pieni photoshoot YumiKoyukin kanssa. Kiitos hienoista kuvista, kerrankin myös mulla on jotain todistusaineistoa omista puvuistani. Monet ovat kehuneet Desuconin bäkkärin mustaseinäistä käytävää, ja niin kehun minäkin. Kuvia ei ole juurikaan käsitelty, kaikki kunnia niistä siis Yumille.

Alunperin Desuun oli tosiaan ihan toisenlaiset suunnitelmat, mutta koska oikea elämä taas liiskasi cosplaysuunnitelmat allensa, siirsin ECC-suunnitelmat NCC:n portfoliokarsintoihin. Ja nyt tosiaan näyttää siltä, että tällä kerralla mun on pakko saada tuo viheliäinen puku valmiiksi. Puku on aloitettu ties kuinka kauan sitten ja on puoliksi valmis, mutta silti jännittää hulluna. Mulla olisi jopa tosi hienoja in progress-kuvia, ellei joku olisi syönyt isompaa kamerapiuhaani.

Oli kiva nähdä kaikkia tyyppejä pitkästä aikaa. Seuraavana Animecon Kuopiossa, toivottavasti moni on lähdössä myös sinne. o/

Pari sanaa vielä Riikasta! Reissua vähän varjosti mun lentopelkoni, joka tuntuu vain pahenevan joka kerralla. Mistä lie se on tullut, en oo koskaan aiemmin moisesta kärsinyt. Tuollainen reilun tunnin lento menee vielä joten kuten, mutta kuten varmaan jokainen japanihörhö, itsekin haluaisin joskus käydä Japanissa. En halua edes ajatella, miltä tuntuu 12h:n lento, kun koko ajan saa itkeä ja täristä kuin horkassa. Hrrrrr.

Varmaan mikään ulkomaanreissu ei onnistu ilman piipahtamista kangaskaupassa, ja käytiin katsastamassa paikallinen Abakhan. Kankaat olivat hieman kalliimpia kuin Tallinnassa, mutta valikoima oli laajempi. Hinnat olivat silti huomattavasti halvemmat kuin Eurokankaassa. Erityisesti karvakankaita ja tekonahkoja löytyi vaikka minkälaisia. Neppareita, vetskoja ja muuta roinaa kannattaa edelleen metsästää ensisijaisesti Tallinnasta, niitä ei kummemmin Riikasta löytynyt. Suosittelen kuitenkin lämpimästi, jos on pientä kaupunkilomaa vailla. Tosi kiva kaupunki, nättejä rakennuksia ja tunnelma huomattavasti Tallinnaa miellyttävämpi.

NCC

Voi luoja voi luoja mä taidan lähteä sit Ruotsiin. Apua. :``````D

Asagin kanssa pokattiin toinen sija esityskilpailussa! Pääsin vihdoinkin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni  Fatal Frame -cosplaysta, ja vaikka valot eivät toimineetkaan aivan toivotulla tavalla, niin mä olen tyytyväinen. Mulla oli tosi hauskaa! Sunnuntaina pidettiin vielä pieni photoshootti backstagen mustaseinäisellä käytävällä, mikä toimi aika muikeasti kauhupelin taustana.

Desusta myöhemmin lisää, huomenaamulla lähtee lento Riikaan, ja mä ajattelin chillailla, syödä, nukkua ja turistimatkailla, enkä stressaa tasan yhtään mistään. Pois opiskelu-, työ- ja cossistressi, niiden pariin ehtii sit viikon kuluttua.

Hauska esittelypostaus

Helou. Tervetuloa lukemaan hauskaa blogiani cosplaysta ja sisäsaumoista. On tärkeää, että sisäsaumat ovat suorassa. Hieno viisaus vuosien takaa, ja tämä cosplaykurppa kantaa sitä itsepintaisesti edelleen mukanaan. Ja siksi on vain oikein, että bloginikin kantaa sitä nimeä.

(Oikeastihan sisäsaumoilla ei varmaan ole paljoakaan väliä. En ole ollut koskaan sellaisessa tuomaroinnissa, jossa ne olisivat jotakuta kiinnostaneet. Eikä muakaan aina kiinnosta.)

Tämän hassun harrastuksen parissa olen notkunut vuodesta 2003 lähtien, eli nyt on hyvä pitää 10-vuotisjuhlat ja laittaa kuppanen blogi pystyyn sen kunniaksi. Aikaisemmin kisailin paljon, sittemmin olen roikkunut conien järjestäjäpuolella. Nyt cosplayn into on vähän palaillut, ja olen väsäillyt jopa pari uutta pukua. Joskus muinoin sain räpellettyä kasaan pukuompelijan perustutkinnon, mutta muutoin omat puvut on kasattu lähinnä kämmäilyn ja koekappaleiden turvin. Oon mä ihan hienojakin tehnyt.

Aikaisemmin liikuin internetin ihmemaassa nickillä miwa, mutta avioiduttuani toisen pukuiluhörhön kanssa, vaihdoin perinteisesti myös nimeni. Nykyisin liikun siis Tiklinä, jos nickiä haluaa käyttää.

Jostain syystä cosplaypiireissä otetaan paljon paineita siitä, että ollaan niin vanhoja, eikä pian voi enää cosplayata mitään. Itsehän näytän paperit Alkon kassalla vielä pitkälti yli 30-vuotiaanakin, mutta tulevaisuuden varalle mulla on jo hienoja suunnitelmia. Kun ulkomuoto alkaa pahemmin rapistua, cosplaylistalle nousee heti ensitöiksi Fatal Frame III:n Stroller Grandma.

Tosi hieno, eikö. 

Lähes jokainen Suomessa järjestettävä isompi tapahtuma tulee katsastettua joka vuosi, ja seuraavana vuorossa on Lahden Desucon. Itekin oon pitkän tauon jälkeen kisailemassa sunnuntain esityskisassa.

Leiskasta kiitos Asagille. <3 (Itehän en mitään Photarilla osaa tehdä.)